Pietarin pääkonsulaatin vuosittain järjestämä Suomalaisen elokuvan viikko järjestetään jälleen Pietarissa 20.-26. marraskuuta. Tänä vuonna suomalaisia elokuvia esitetään kahdessa elokuvateatterissa: Aurorassa ja Lenfilmissä. Suomalaisia elokuvia: 0/20 (Häiriötekijä tipahti viime hetkellä pois) Pawel Pawlikowskin ohella Puolan tärkeimmän nykyohjaajan genrejä yhdistelevä draamakomediakauhu käsittelee menettämistä, ruumiillisuutta ja ruumista kolmen päähenkilön kautta. Yksi on ihmiselämän rajallisuudelle turtunut kuolinsyyntutkija, toinen tämän anoreksinen, ruumistaan häivyttävä tytär mobiili casino royale, ja kolmas meedio, joka uskoo tavoittavansa kuolleet. Synkkä, hauska ja usein makaaberi elokuva ei ota mitään täysin vakavasti, ja on anarkiassaan siksi niin virkistävä verrattuna Szumowskan edelliseen, vähän tympeään pappikuvaukseen In The Name of . Elokuva kertoo kahden naisen välisestä valtaleikistä. Se alkaa, kun herkkä ja hiljainen Evelyn (Chiara D’Anna ) pyöräilee siivoojan työhönsä komeassa kartanossa asuvan Cynthian (Vallan linnake – sarjasta tuttu Sidse Babett Knudsen ) luo. Lattian kuuraamisesta ja pyykinpesusta kehkeytyy sadomasokistinen peli. Käy ilmi, että alistettu Evelyn on tosiasiassa pelin alullepanija. Hän rajaa pelikentän, suunnittelee hahmot ja kirjoittaa vuorosanat. Cynthia pelaa mukana. Lue koko arvio täältä. Aiemmin aika shokeeraavia juttuja tehnyt argentiinalaisohjaaja toi Cannesin elokuvajuhlille jotain ihan muuta. Toki Love on konseptiltaan puhuttava, se kun on kuvattu 3D:nä ja siinä pannaan tosi paljon, mutta lopputulos on kaunis, herkkä sekä älykäs kuvaus ajasta ja sen armottomuudesta. Päähenkilö Murphy vaikeilee kahden naisen välillä, turhautuu perhearkeen ja haikailee aiempaa rakkautta. Mennyt tulee iholle unen/tripin kautta, mutta siitä ei ihan saa otetta. Loven jokainen leikkaus on silmänräpäys. Jokainen silmänräpäys merkitsee ajan kulumista neti kettle, sekunnista elinikään. Edellisen vuoden listani löytyy muuten täältä . 17. Alex Garland: Ex Machina 16. Noah Baumbach: While We’re Young Melissa McCarthy on isokokoinen agentti toimintakomediassa, joka ei ole lainkaan sitä mitä voisi kuvitella. Paul Feigin ohjaaman hittielokuvan päähenkilö ei sählää ja sohlaa itseään epätodennäköiseksi sankariksi, vaikka onkin isokokoisempi kuin kollegansa. Susan Cooper on itsevarma ja kyvykäs toimija, jolla on kova kunto ja vielä kovempi libido. Hän mokailee paras casino slots, mutta ei niin, että mokat voisi johtaa sukupuoleen tai vaatekokoon. Spy on asenteiltaan edistyksellinen ja äärimmäisen hauska elokuva jackpot 6000 uae, jota edes Jason Statham ei onnistu pilaamaan. Inside Out puolestaan oli älyllä ja lämmöllä tehty kunnianhimoinen koko perheen seikkailu. Keskinkertaiseen jatko-osatehtailuun (Autot 2. Monsterit yliopisto ) sortuneelta Pixarilta se oli jopa yllättävä megamenestys. 5. Xavier Dolan: Mommy 1. Jean-Luc Godard: Adieu au langage While We’re Young on paitsi tarkkakatseinen ja (minun mielestäni) asenteellisuudessaankin hurmaava, myös Baumbachin hauskin ja helpoin elokuva. Siinä on sellaista puhtaan fyysistä komiikkaa, jota ohjaaja ei ole aiemmin tohtinut kokeilla suomenkieliset casino 1099, mutta jonka hän huikeiden näyttelijöidensä kanssa ottaa haltuun tyylillä. Naomi Wattsin hip hop -tanssi pyörii verkkokalvoillani yhä. Lue koko arvio täältä. Pixarin animoitu mestariteos antaa ihmisen tunteille kasvot ja persoonan ja kuvaa lapsen päänsisäistä maailmaa osuvammin kuin yksikään elokuva tähän asti. Inside Out on hauska parhaat casino evansville, älykäs ja ennen kaikkea viisas elokuva, jossa on niin paljon nerokkaita oivalluksia (joista n. 95 prosenttia osuu maaliinsa), että sen voi huoletta katsoa uudestaan vaikka heti. Perheen pienimmät missaavat siitä ison osan paras online casino 021, mutta visuaalisesti studion kauneimpiin luomuksiin kuuluva elokuva viehättää kyllä puhtaana audiovisuaalisena trippinäkin. Ja on siinä myös kosolti vuoden parasta slapstickiä. Siteeraan itseäni vuoden takaa: ”Ruben Östlundin laskettelukeskukseen sijoittuva jäätävä satiiri avioliitosta ja sukupuolinormeista vieraannuttaa terävillä iskuillaan. Kun isä pakenee ja jättää huutavan perheensä pinteeseen, henkinen lumivyöry syöksee perheidyllin palaset hajalle. Teko on niin äärimmäinen ja niin kompleksinen, että se muuttuu liki tabuksi. Östlund istuttaa katsojan samaan olohuoneeseen virtahevon kanssa ja pakottaa purkamaan tilanteen tavalla tai toisella. Itselläni se tarkoittaa nauramista.” Ylipäätään tätä(kään) listaa ei ole syytä lukea kuin piru raamattua. Se on tehty fiilispohjalta suomi casino and hotel, paremmuuden sijaan kiinnostavuutta ja muita vielä epämääräisempiä mittareita seuraten. Toki se on samalla tyystin absoluuttinen Totuus casino fiesta fin de año 2014, jonka vien muassani hautaan asti. Kiitellyn Homelandin (2010) ohjannut Tzoumerkas iskee hampaansa Kreikan velkakriisiin yhden laajennetun perheen kautta. Päähenkilö, perheensä velka-ahdinkoa harteilleen kantava Maria (Angeliki Papoulia ) yrittää uudelleenjärjestää elämäänsä maassa joka on taloudellisesti raunioina. Vimmaisesti kuvattu ja näytelty (Marian suhde läheisiinsä on äärimmäisen fyysinen) draama etenee kahdessa aikatasossa kuin trilleri. Kuvaaja Pantelis Mantzanas taltioi Kreikan maaseudun postikorttiväreissä. Turistisuosikin fasadi on hunajainen, mutta taustalta paljastuu lohduton todellisuus. 19. David Robert Mitchell: It Follows Lisäksi jaetaan erillinen palkinto seuraavassa kategoriassa: Jussi-ehdokkaat valitaan kaikista kuluneen kalenterivuoden aikana ensi-iltansa saaneista pitkistä kotimaisista elokuvista, jotka täyttävät Filmiauran asettamat kriteerit. Joka vuosi vuodenvaihteen tienoilla kokoontuu esivalintaraati, joka valitsee kolme elokuvaa ehdolle kuhunkin kategoriaan. Kategorioita tulee olemaan 15 vuoden 2013 Jussi-juhlassa. Palkinnon nimeksi suunniteltiin Ainoa, mutta Jussi-nimi voitti. Nimi on peräisin Pohjalaisia-elokuvan Jussilta. Kaksi kertaa (1925 ja 1936) filmatun näytelmän päähenkilöä pidettiin “tosimiehekkäänä ja reiluna sankarina”, joka oli kohonnut “miltei kansalliseksi symboliksi”. Vuoden 1936 elokuvassa Jussia esitti Eino Kaipainen esikoisroolissaan. Pohjalaista tunnelmaa on myös Ben Renvallin suunnittelemassa Jussi-patsaassa, jossa Jussi seisoo hajareisin kädet puuskassa ja uhoaa itsetuntoa. Nykyisin Jussi-patsaat valaa Ben Renvallin poika, taiteilija Seppo Renvall. Jäsenhakemukset käsitellään Filmiauran hallituksen kokouksessa, jonka jälkeen hakijalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti päätöksestä. Hakuaika on voimassa toistaiseksi koko ajan. Filmiaura varaa itselleen oikeudet muutoksiin. Jussi-patsas on puhdasta kipsiä, eli se on mittaamattoman arvokas. Patsaan suunnitteli kuvanveistäjä Ben Renvall vuonna 1944. Nykyisin Jussi-patsaat valmistaa Ben Renvallin poika, taiteilija Seppo Renvall. Betoni-Jussi on betonia. Kategoriat ovat vaihdelleet vuosien saatossa, sillä menneinä vuosikymmeninä on jaettu Jusseja muun muassa parhaalle kaitaelokuvalle, mustavalkokuvaukselle ja debytantille. Viime vuosina vakiintuneeksi käytännöksi on muodostunut seuraavien Jussien jakaminen: Jussit jakaa Filmiaura ry. jonka yli 300 jäsentä toimivat eri tehtävissä elokuva-alalla. Jussi-palkinnot perusti Elokuvajournalistit ry. vuonna 1944, mutta Jussien jako siirtyi uudelle yhdistykselle 1960-luvun alussa elokuvatoimittajien sukupolvi- ja linjariitojen jälkeen. Viime vuosina uusia jäseniä on tullut varsinkin elokuvantekijöistä. Joonas Makkonen: Renewing Mikael (2013, 6 min) 12–14 Seminaari: 1950-luvun kansalainen – miehet, nuoret ja perheet kotimaisessa elokuvassa. Vapaa pääsy! 8.Viikossa aikuiseksi (n. 110 000) 4. Kätilö (n. 225 000) 3. Risto Räppääjä ja Sevillan saituri (n. 316 000) Menestys ei kuitenkaan lepää yhden hitin varassa. Viime vuonna yli 100 000 katsojan rajan ylitti kaikkiaan kahdeksan elokuvaa: Napapiirin sankarit 2 (noin 378 500), Risto Räppääjä ja Sevillan saituri (noin 316 000), Kätilö (noin 225 000), Onnelin ja Annelin talvi (noin 217 000), Big Game (noin 130 000) free casino video games, Vares – Sheriffi (noin 110 000) ja Viikossa aikuiseksi (noin 110 000). Siinä missä kevyt viihde ja tutut tähdet ovat resepti menestykseen lippuluukulla, on elokuvien menestyksen toinen mittari niiden herättämä kansainvälinen kiinnostus. J-P Valkeapään He ovat paenneet ja Dome Karukosken Mielensäpahoittaja esitettiin kumpikin yli 25 elokuvafestivaalilla. Niiden lisäksi palkintoja eri festivaaleilla saivat mm. Kätilö. Tyttökuningas ja 2 yötä aamuun . Draamaelokuvalla on vaikeampaa. Esimerkiksi ensi sunnuntaina Golden Globe -palkinnosta kisaava Miekkailija sai elokuvateattereissa noin 61 000 katsojaa. Menestynein draamaelokuva oli Antti J. Jokisen Kätilö. joka keräsi yli 200 000 katsojaa.
0 Comments
Leave a Reply. |